hei taas

lupasin kertoa takemmin tämän viikon ajanhallinnasta ja tavoitteiden toteutumisesta. tää viikko oli oikeastaan mun kohdalla vähän huono tähän aiheeseen, sillä en asettanut hirveästi tavoitteita ainakaan koulutehtävien suhteen. se johtuu siitä, että syysloma alkoi ja ajattelin ottaa jo valmiiksi hieman rennommin. nythän meillä ei ole suuria kouluhommia mitä pitäisi vähän aikaan tehdä, seuraavat palautuspäivät on vasta marraskuussa.

tälläinen tilanne on kuitenkin pahempi kuin luulisi. kun aikaa on, ei tarvi tehdä mitään. siinä hieno aforismi. valitettavasti sitä tulee helposti noudatettua ja yhtäkkiä huomaa, että palautuspäivä on parin päivän päässä. ihanteellista olisi jos alottaisi ajoissa ja tekisi joka päivä vähän. sillä tavalla ei edes huomaa että työ edistyy koko ajan varman vakaasti. tähän olen yrittänyt pyrkiä.

sitten eräs toinen asia jota olen viime päivinä miettinyt aika paljonkin. olen oppinut koulussa, että osaan hyvin pitää puheen, tehdä projektisuunnitelman, pitää seminaarin ja hallita aikaani jne eli niitä hommia, joita tuottajan/projektipäällikön pitää osata. todistuksessa on monia nelosia ja vitosia. mutta. en tiedä sovinko silti tuottajaksi koska kukaan ei ole ikinä sanonut sitä minulle. kukaan ei ole ikinä sanonut onko mun luonne hyvä, olenko liian ärsyttävä tai huomionkipeä, vai olenko liian ujo ja epävarma itsestäni tuottajaksi. ja sanoisiko edes kukaan mulle jos en olisikaan hyvä??

itseään on mahdottoman vaikeaa arvioida objektiivisesti. joskus musta tuntuu että olisin tosi hyvä tuottaja ja joskus taas tuntuu että olisin ihan kökkelö. kun koulussa saa vaan positiivista ja kannustavaa palautetta, niin eihän sillä tavalla voi tietää, onko oikeasti hyvä. munkin mielestä risujen antaminen on tylsää eikä toista halua lannistaa. ehkä ei myöskään kehtaa antaa palautetta, koska sitten lannistetulle saattaa tulla sellainen olo että palautteen antaja luulee olevansa paras ihminen maailmassa. huomasin usein seminaareissa, että kun annetaan risuja esittäjälle, niin yritetään heti kumota/pehmittää se esim. ei se kyl oikeesti haitannu niin paljon jne. mäkin huomaan että teen tota.

ehkä oon kattonu liikaa idolsia ja muita tosi tv-sarjoja, jossa palaute heitetään kylmänä ja nihkeänä merilevänä toisen kasvoille. en todellakaan haluaisi sitä, mutta haluaisin vaan saada oikeasti rehellistä palautetta jottei itse tarvi koko ajan pohtia että onko itsestä oikeasti mihinkään...

tuo otsikon aforismi on musta tosi hyvä koska omat asenteet, päätökset ja ajatukset ratkaisee niin paöjon tässä elämässä. mutta toisaalta, jos ajattelen olevani hyvä tuottaja, niin olenko sitä?

olis hauska kuulla että onko muut ajatellut tälläisiä juttuja, että onko itsestä tuottajaksi ja minkälaista palautetta ollaan koulussa saatu!

ihanaa syyslomaa <3

ps1. oon aloittanut sellaisen kokeen, jossa testaan, muuttuuko viinirypäle huoneenlämmössä rusinaksi. aloitin sen eilen ja mulla on nyt viinirypäle liesituulettimen päällä. voin antaa väliaikatietoja täällä blogissa. tällä hetkellä se on vihreä ja vielä lähes syötävä, aavistuksen ruskeaa. mun veikkaus on että siitä ei tule rusina vaan siitä tulee pieni ja kova kökkö.