vaikka moni täällä jo kirjoittelikin että lupauksia on turha tehdä kun ei ne kuitenkaan toteudu, niin mä oon aina keksiny itelleni uuden vuoden tavoitteita, lähinnä oman henkilökohtaisen elämän päänmenoksi. totta se on, että ei koko vuotta voi aina kulkea vain lupausten viitoittamaa tietä, mutta haittaako se jos on olemassa joku ajatus taustalla siitä, miten ehkä voisi olla hyvä menetellä? jos ei tiedä mitä tekisi, voi ainakin koittaa toteuttaa omia tavoitteitaan. ei se haittaa eikä sen pitäisi alkaa ahdistaa jos tekeekin joskus toisin. elämä on niin rönsyilevää ja äkkipikaista että ei voi tietää. ja joskus on pakko toimia eri tavalla kuin olis aikasemmin toivonu että tapahtuu.

enivei. mulla on muutamia toiveita kevätlukukaudelle 09, ja pyrin niitä mahdollisimman hyvin noudattamaan. eka on että palautan kaikki tehtävät sun muut ajoissa. sen lisäksi niistä pitäisi myös löytyä päitä ja häntiä, etten ihan hölyn pölyä palauttaisi.

sitten pyrin siihen, että tekisin teorialuennoilla enemmän muistiinpanoja. edellisessä kirjoituksessa hätäilin sitä, että jääkö mun päähän mitään tai mitä jos kaikki tieto menee vaan lyhytaikaiseen muistiin ja poistuu sieltä syksyyn mennessä. joten, kun ei kerta kirjoja ole niin sitten mun pitää itse kirjoittaa enemmän, jotta voi jälkikäteen palata.

sitten hauska tavoite, eli se että kulutan enemmän taidetta, kulttuuria ja mediaa. tutustun etenkin suomalaisiin draama- ja komediasarjoihin paremmin, edes silleen että katson yhden jakson. ei voi tietää jos alankin haluta television puolelle, niin sitten pitäisi tietää, mitä kaikkea muut tekee ja miltä se näyttää. keväällä aion käydä vähintään kerran teatterissa, käyn ainakin kattomassa ellan.

ja sitten vielä yksi lupaus. lupaan ajatella ainakin joskus että ei se oo niin justiinsa.

ps. yksinäiselle talvi-illalle: keitä kattilassa maito, kaakaojauhe ja marianne crush -rouhetta.