Eipä muuttunut elämä kovinkaan paljoa, mutta ei se mitään. Lautapelin suhteen olin kyllä oikeasti pettynyt koska se oli mun mielestä niin kauhean kiva. Turun Sanomissa oli että "225 hankkeen tekijän kanssa keskustellaan muun muassa ehdotusten mahdollisista yhdistämisistä tai tekijöiden käyttämisestä muissa hankkeissa. Rannalle jäi 619 ehdotusta." Meille tuli maili jossa sanottiin että "Tekemänne ehdotus tai sen osa voi kuitenkin sopia osaksi toteutuvia 2011-hankkeita. Toivommekin, että voimme esitellä hanke-ehdotuksenne tällaisille toimijoille Teidän toteuttamananne potentiaalisena sisältönä."

Eli tarkoittaako tää nyt sitä että me ollaan 225 hankkeen joukossa ja päihitetty 619 hakemusta? Jos näin on niin tähän oon kyllä hyvin tyytyväinen! Ja ehkä jutun voi toteuttaa vähän toisella tavalla jos 2011 ei lähde mukaan. Haluisin viedä jutun loppuun asti koska se on nyt jo niin hyvässä kuosissa.

Eilen oltiin kattomassa Potter -konsettia by Turun filharmoninen orkesteri ja voisin nyt vähän hopottaa siitä. Oli kyllä hieno, eka biisi oli Hedwig´s theme ja meni kylmät väreet... Kohderyhmää (lapset) oli niin hyvin mietitty joka paikassa. Käsiohjelmat oli rullattu taikasauvaksi, aulassa oli julisteita ja lattiatarroja, salin yläpuolella luki Tylypahkan sali, kapellimestari Atso Almilalla oli hyvää läppää ja multimediaesitys auttoi lapsia keskittymään. Mutta tekijänoikeudet jäi mietityttämään. Eikös siitä pidä pari lupaa pyytää jos soittaa John Williamsin biisejä julkisesti ja pyytää yleisöltä vielä siitä rahaa ja Potter -logoakin oli muokattu... Jäi vaivaamaan sen verran että pistin äsken tuotantokoordinaattorille maililla nuo kysymykset. (((Meinasin laittaa loppuun ystävällisin terveisin mut en kokenu olevani vielä niin vanha et voisin laittaa silleen)))

Sitten vähän pohdintaa tuottajan elämästä. Jos mun olisi 2 vuotta sitten pitänyt olla tuottaja jossakin projektissa, niin en olisi tiennyt hirveästi mitä tehdä. Jos mun olisi 1 vuotta sitten pitänyt olla tuottaja jossakin projektissa, niin en olisi hirveästi luottanut siihen, mitä teen. Jos mun nyt pitäis olla tuottaja, niin tietäisin ja luottaisin jo paljon paremmin. En kyllä osaa sanoa, että koenko tuottajan työn nyt vaikeampana vai helpompana kuin vuosi sitten, kun alkoi olla jo vähän tietoa aiheesta. Toisaalta nyt on tietoa siitä miten homma hoituu, mutta nyt asiaa osaa ajatella jo sen verran laajemmin että tietää myös omat heikkoudet.

Enivei, perusmekaanisten juttujen kuten budjetointi, aikataulutus, projektihallinta jne lisäksi tarvii elämän pelisilmää ja se ei olekaan sellaista mitä voisi opetella tunneilla. Tarkoitan sillä tilannetajua, empaattisuutta, rohkeutta ja ylipäätänsä sitä, miten elämässä kuuluu toimia eri tilanteissa. Kuitenkin tärkeä asia jonka opin työharjoittelussa on se, että tuottajan/projektipäällikön ei tarvikaan olla superihminen tai sellainen valovoimainen jota kaikki ihailee ja tuntee ja se tuntee kaikki. Koko juttua ei ajattele enää niin kaukaisena ja mahdottomana.

Jatkanen pohdintaa vielä myöhemmin. Huomenna meen yleissivistämään itteäni ruokamessuille suklaan äärelle. Juhuu!