tämän viikon blogiaiheena on se, miten olen muuttunut opiskelujen aikana. en oikeastaan tunne muuttuneeni erityisesti, mutta jos olen muuttanut vanhempien luota pois toiseen kaupunkiin, josta en tunne ketään, ainoa mitä tiedän on, että siellä on aurajoki ja joulurauhan julistus ja laivat lähtee sieltä, niin pakkohan mun on ollut kasvaa, muullakin tavalla kuin silleen että osaan tehdä terveellistä ruokaa ja maksaa laskuja.

oon saanut enemmän itseluottamusta, koska oon pärjännyt tilanteissa ja oon saanut täällä hyvä palautetta. luotan siihen että pärjään.

olen myös oppinut itsestäni kaikkea. on jännää että viime vuonna huomasin että mun on vaikea määritellä itseäni - oon samaan aikaan kiva ja tyhmä, reilu ja ärsyttävä, helppo ja vaikea ja ujo ja huomionkipeä. ennen osasin paljon helpommin varata tietyt adjektiivit itselleni, mutta nyt olen kaikkea yhtä aikaa.

oon iloinen, että täällä opiskelujen aikana mun mielikuvitus on taas alkanut versoilla. joskus ala-asteella multa lähti ihan tajutonta läppää, mutta yläasteella ja lukiossa olin asiallsempi. nyt taas keksin juttuja ja jujuja, joskus hauskoja ja joskus vähän laimeita, mutta joka tapauksessa, mun aivoissa virtaa taas luovia juttuja!