Kulttuuripassin tekeminen näkyy ainakin seuraavilla tavoilla. Opin sen, mitä erilaisia kulttuuriorganisaatioita turussa on, sillä en tiennyt melkein mitään ennen sitä koska turku oli tuntematon kaupunki. Löysin monia paikkoja (esim turun nettisivut, turun sanomat, ilmaisjakeluesitteet jne), jossa kulttuuritapahtumia mainostetaan, koska niistäkään ei ollut mitään tietos etukäteen.

Ekassa osiossa oli vaikeaa ottaa tiettyä näkökulmaa, mutta tokassa osassa jokaisessa tekstissä oli selkeä näkökulma. Nyt kun olen passin jälkeen katsonut mitä tahansa teosta, niin siitä muodostaa usein päässään lauseita, jotka analysoivat sitä tietystä näkökulmasta, vähän kuin kulttuuripassissakin.

Kulttuuripassia kirjoittaessa mietin, että mitä jos taiteesta nauttiminen hälvenee, jos jatkossa analysoi liikaa eikä osaa heittäytyä tunteen virtaan. No, onneksi niin ei ole käynyt. Pystyn uppoutumaan lähes yhtä hyvin kuin ennenkin, eikä haittaa edes, vaikka huomaisinkin huonon leikkauksen tms johon en olisi aiemmin osannut kiinnittää huomiota.

Kulttuurikäynnit eivät ole merkittävästi lisääntyneet, mutta elokuvien ja televisoin katselu on lisääntynyt hieman. Kannattaisi käydä enemmän katsomassa esityksiä, koska muistan miten hyvä mieli mulla oli, kun tulin viime syksynä jostakin konsertista tai teatterista kotiin.

ps. viinirypäle on nyt rusina. se on pehmeä ja kurttunen, varmasti mehukas, mutta en ole ajatellut syödä sitä.

ps. hyvä suomi!